Perämeri on Itämeren pohjoisin osa, joka ulottuu Vaasan korkeudelta Merenkurkusta pohjoiseen Kemi-Tornion pohjukkaan. Rannikon asukkaat ovat kautta aikain saaneet elantonsa merestä kalastamalla ja pyytämällä hylkeitä.

Kalastus- ja merenkulkutaidot ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle perimätietona, joka on edelleen arvokas osa kalastajien ammattitaitoa. Kokeneimmat kalastajat ovat parhaita opettajia. Paikkatuntemus ja taito tulkita luontoa ovat olennainen osa kalastustaitoa ja turvallista merellä liikkumista vuodenaikojen mukaan.

Matalissa rannikkovesissä on pyydetty olosuhteisiin sopivilla välineillä – mm. verkolla, rysällä, nuotalla sekä troolilla. Perämerellä asustavat myös harmaahylkeet ja itämerennorpat, jotka saalistavat parhailla kala-apajilla, aivan kuten kalastajatkin.

Kaikkea kalaa ei saa ympäri vuoden. Kalasaalis vaihtelee sesonkien mukaan ja kalastajat opastavat kuluttajia mielellään sesonkien mukaiseen kalan käyttöön.

Perämeren

pyyntikaloja & pyyntiaikoja

• Lohi – kesä–elokuu
• Siika – toukokuusta loppusyksyyn
• Muikku – syksystä alkutalveen
• Silakka – erityisesti kevät-, kesä- ja syyssilakka
• Ahven – touko-kesäkuu, loppukesä ja syksy
• Hauki – koko vuosi
• Nahkiainen – elokuun puolivälistä myöhäiseen syksyyn

Kalastajien määrä Perämerellä on laskenut huomattavasti viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana. Uudet kalastusrajoitukset sekä harmaahylje- ja itämerennorppakantojen voimakas kasvu ovat vaikuttaneet kalastusammatin kannattavuuteen ja saaneet ammattikalastajat vaihtamaan ammattinsa harjoittamisen päätoimisesta sivutoimiseen. Suurin osa sivutoimisista kalastajista pyytää enää omaan tarpeeseensa.

Kalastajat ovat kautta aikojen pyytäneet harmaahylkeitä ja itämerennorppia. Niistä on perinteisesti hyödynnetty kaikki osat: nahka, liha ja traani. Hyljetuotteet ovat olleet osa kalastajan elinkeinoa ja ikivanhaa kulttuuriperintöä. Kalastajien vähentyessä hylkeenpyyntimäärät ovat laskeneet ja kannat ovat kasvaneet runsaasti. Vuonna 2009 voimaan tullut hyljetuotteiden kauppakielto on osaltaan vaikuttanut kantojen kasvuun ja kalastuksen kannattavuuteen. Kalastaja saa käyttää riistan omiin tarpeisiinsa, mutta sen myyminen on kielletty kaikissa EU-maissa. Motivaatiota hankalille pyyntimatkoille lähtemiseen ei löydy kuten ennen kauppakiellon voimaantuloa. Hylkeenpyynnin taito ja perinteet ovat vaarassa kadota vanhojen kalastajien mukana.

Vuonna 1986:

Päätoimisia kalastajia oli Perämerellä 220 kpl

Kuluttajat ovat entistä tietoisempia ruokasesongeista, ruoan tuotantotapojen eettisyydestä ja ekologisuudesta. Tämä näkyy myös villikalan kasvaneessa kysynnässä: kaikki pyydetty kala menee nopeasti kaupaksi. Tuoreimmillaan kalan saa ruokapöytään ostamalla sen suoraan kalastajalta.

Kalastajat ja sesonkitietoiset kuluttajat kohtaavat kalasatamissa tai lähiruokamarkkinoilla. Silti kaupan kalatiskistä löytää yhä useammin tuontikalaa, joka on yleensä norjalaista lohta. Tuontikalan osuus myynnistä on kasvanut jo yli 80 prosenttiin, kun vielä 1980-luvun alussa puolet kalasta oli kotimaista.

Kotimaisella kalalla on tuontikalaa pienempi hiilijalanjälki. Lisäksi kotimaisten villikalojen suosiminen ylläpitää rannikkoseutujen kalastusammattia. Kalastajat hoitavat kalakantoja ja raportoivat niistä, seuraavat vesistöjen puhtautta sekä tuovat ruokapöytiimme ekologista ja tuoretta kalaa. Näin he ylläpitävät kalalajistomme luonnollista lisääntymistä, joka on vaarantunut ympäristövaikutusten ja hyljekannan kasvun vuoksi.

Yleisin suomalaisesta ruokapöydästä löytyvä kalalaji on kasvatettu norjalainen lohi. Kotimaisella villikalalla kuten siialla, kuhalla ja ahvenella on kysyntää, mutta saaliista ei riitä kaikille halukkaille, saati myyntiin sesonkien ulkopuolella.

Kalastajien vähentyessä luonnossa kasvaneesta kotimaisesta villikalasta on tullut jopa erikoistuote, jota on yhä vähemmän tarjolla. Villikala on kuitenkin merkittävästi lihaa ympäristöystävällisempi valinta, sillä villikalan hiilijalanjälki on kymmenen kertaa pienempi kuin naudanlihalla. Villikaloista silakkaa on saatavilla eniten, mutta sen suosio kuluttajien keskuudessa on laskenut huomattavasti 2000-luvun aikana.

Tulevaisuus

Kalastajien väheneminen vie villikalan ruokapöydistämme

Rannikon kalastajat ovat osallistuneet useisiin tutkimuksiin ja hankkeisiin, joissa on tutkittu hylkeitä ja niiden käyttäytymistä. Itämerennorpan ja harmaahylkeen saalistustavat eroavat toisistaan. Halli saalistaa kalaa suoraan kalastajan rysästä. Se puree rysään uineista kaloista paloja ja repii rikki rysän verkon eli havaksen. Verkkokalastus on lähes mahdotonta, koska hylkeet tuhoavat verkot.

Harmaahylje etsii ruokaa sille tutuista paikoista. Kun se oppii saalistamaan ruokansa kalastajien pyydyksistä se palaa niille uudestaan. On tutkittu, että juuri rysillä vierailevia hylkeitä tulisi metsästää, jotta ne oppisivat pelkäämään ihmistä ja häirikköhylkeistä päästäisiin eroon. [2]

Kalastajien kokemusten ja havaintojen mukaan hylkeet seuraavat jokeen kutemaan nousevia vaelluskaloja ja syövät lohen, taimenen ja vaellussiian arvokkaita emokaloja. Tämä on huolestuttavaa erityisesti vaarantuneiden lohikantojen ja erittäin uhanalaisten meritaimen- ja vaellussiikakantojen kannalta. Tutkimusten mukaan nimenomaan hylkeet verottavat nykyisin merialueella merkittävästi lohikalakantoja.

Halli käyttää ravinnokseen enimmäkseen muikkua, silakkaa ja siikaa, mutta myös lohta ja meritaimenta. Norpat syövät myös monipuolisesti kalaa, erityisesti pieniä parvikaloja kuten silakkaa.

Tutkimustulosten perusteella silakka muodostaa suuren osan harmaahylkeiden ravinnosta Ahvenanmerellä (38%), Saaristomerellä (37%) ja Suomenlahdella (58 %). Sen sijaan on viitteitä siitä, että Perämerellä ja Selkämerellä yli 50% hallien ravinnosta koostui lohesta tai muusta merialueen ravintoketjun huipulla olevasta kalalajista. [3]

Kalaravinnon laatua tutkittiin 63 harmaahylkeen ruuansulatuskanavien näytteistä. 21% tutkituista hylkeistä oli syönyt lohikaloja, 13 hallista löytyi yhteensä 93 lohikalan jäännöksiä = 7 kpl/halli. [4]

30 300 Itämeren hallista 21% on 6 363 hallia

jos jokainen halli syö 7 lohikalaa = 44 541 lohikalaa

Vuonna 2010 tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin harmaahylkeen ravinnonkäyttöä Pohjanlahdella. Tutkimuksessa näytteenä oli 81 harmaahyljettä Pohjanlahdelta ja 61 hyljettä Itämereltä. Näytteiden perusteella harmaahylkeen ravinnosta 6,4 % Pohjanlahdella ja 5,8 % varsinaisella Itämerellä koostuu siiasta. Vuoden 2010 jälkeen hyljekannat ovat lähes kaksinkertaistuneet.

Halli ja itämerennorppa vievät kalastajien elinkeinosta kannattavuuden. Keskimäärin hyljevahingot vastasivat noin kolmannesta niitä ilmoittaneiden kalastajien tuloista, mikä olisi iso tappio millä tahansa alalla. Lisäksi vuonna 2015 hylkeet verottivat silakkasaaliin lisäksi siika-, kuha- ja lohisaalista, joista kalastaja olisi saanut parhaan hinnan eteenpäin myydessä.

Kalastajat saavat korvausta hylkeiden aiheuttamista saalisvahingoista. Korvaus lasketaan edeltävän vuoden kalastussaaliin laskennallisen arvon perusteella. Tukea maksetaan tästä arvosta 15 %, mutta korkeintaan 7 000 €. Kalastajien kohdalla ongelmaksi muodostuu se, että mikäli hylkeet verottavat saalista vuosi vuodelta enemmän myös saalisvahinkokorvaus pienenee samalla.

Itämerennorpalla ei ole Itämeressä luontaisia vihollisia. Perämeren norppakanta on kasvanut keskimäärin yli viisi prosenttia vuodessa. Suomessa ja Ruotsissa itämerennorppakantoja seurataan Perämerellä tehtävien lentolaskentojen avulla. Laskennoissa virherajat ovat suuret. Kaikkia norppia ei koskaan nähdä lentolaskennan aikana, sillä eläimet viettävät suuren osan ajastaan veden alla.

Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelman mukaan suurin osa itämerennorppakannasta (75 %) elää Perämerellä.

Hallien määrä on kasvanut 2000-luvun alun 10 000 eläimestä nykyiseen yli 30 000 eläimeen. Itämeren kansainväliset hallilaskennat tehdään kahden viikon jakson aikana touko-kesäkuun vaihteessa. Laskennoissa nähtyjen hallien määrä ei ole hallikannan kokonaismäärä, koska laskennoissa todetaan 60–80 % kannasta. Nykyinen yli 30 000 hallin laskentakanta tarkoittaa käytännössä 40 000–54 000 eläintä.

Halli on suurpeto ja hallikantaa hoidetaan metsästämällä, kuten muitakin suurpetokantoja. Elinvoimainen hallikanta kestää hyvin metsästyksen. Hallin pyyntikiintiöt kattavat vain n. 3 % kannasta. Kiintiöstä käytetään vuosittain vain viidesosa. Tällä hetkellä metsästys ei riitä taittamaan kannankasvua. Esimerkiksi karhun kannanhoidollinen metsästyssaalis oli 335 eläintä metsästysvuonna 2018-2019. Kannasta metsästettiin 16 %. Vastaavasti harmaahylkeen vuotuinen metsästyssaalis on alle 1 % hallikannan koosta.

Halli ja itämerennorppa ovat riistaeläimiä. Vastuullinen metsästys ja saaliin tarkka hyödyntäminen kuuluvat riistaeläinkantojen hoitoon. Niiden kokoa säädellään metsästyksellä yhteiskunnallisten ja ekologisten haittojen ehkäisemiseksi. Liian tiheissä eläinpopulaatioissa lisääntyvät taudit ja loiset heikentävät eläinten kuntoa ja lisääntymistehoa. Hyljekannat uhkaavat uhanalaisia vaelluskalakantoja ja vaikeuttavat niiden hoitoa.

Liiallinen hyljekantojen kasvu aiheuttaa rannikon kalataloudelle vuosittain noin 2 miljoonan euron tappiot. Yksittäiselle kalastajalle vuotuinen tulonmenetys voi olla ratkaiseva este kalastustoiminnan jatkamiselle. Jos hyljeongelmalle ei tehdä mitään, rannikkokalastus ja rannikon kalavarojen hyödyntäminen loppuvat. Ravinteiden poisto merestä loppuu, joten meren rehevöityminen kiihtyy. Vaikutukset koko ekosysteemiin ovat haitalliset.

Hyljetuotteille asetettiin vuonna 2015 kauppakielto, joka yhtenäisti EU-maiden säännöt koskien hyljetuotteiden kaupallista pyyntiä. Asetuksella haluttiin myös suojella eläimiä. Hyljetuotteita ei nykyisellään saa viedä maasta tai asettaa myyntiin. Suomen markkinoille saa tuoda vain inuiittien pyytämiä taljoja. Asetus kattaa hylkeistä saatavat liha-, öljy-, hylkeenrasva-, sisäelin- ja turkisnahkatuotteet. Hyljesaaliin saa käyttää ainoastaan omiin tarkoituksiin.

Kauppakielto on vaikuttanut hylkeiden pyyntimääriin, sillä kalastajat tai muut metsästäjät eivät ole motivoituneita pyytämään hyljettä pelkästään omaan käyttöön. Lisäksi hylkeenpyynti on erittäin haasteellista. Tällä hetkellä asetettua pyyntikiintiötä ei saada täytettyä, eikä kannankasvua voida jarruttaa. Tämä aiheuttaa vaikeuksia kalastajille, sillä kasvavat hyljemäärät aiheuttavat entistä enemmän kalasaalistappioita. [5] [6] [7]

Hylkeenlihaa on vuosituhansien ajan käytetty ihmisravintona, ja hylkeistä on valmistettu erilaisia tuotteita. Hylkeenpyynti on aikoinaan tuonut kalastajille merkittäviä lisätuloja. Osaavat hylkeenpyytäjät ovat nykyisin kuitenkin harvassa. Pelkkä metsästyskokemus ei riitä, vaan hylkeenpyyntiin tarvitaan kokenutta merenkävijää, joka on ollut jo aiemmin kevätjäillä.

Kannanhoidollisessa metsästyksessä eläinten määrälle asetetaan tavoitetaso, joka pidetään metsästämällä sopiva määrä eläimiä vuosittain. Esimerkiksi metsästyskaudella 2015-2016 saatiin eri kannanhoitoalueilla saaliiksi 195 harmaahyljettä eli hallia. Kauden kokonaiskiintiöksi oli asetettu 1050 hallia. Metsästyksellä ei nykytilanteessa siis voida enää vaikuttaa hyljekantoihin.

Saalisvahinkojen vähentämiseksi on kokeiltu monia keinoja: pyydystekniikkaa on kehitetty ja hylkeitä on yritetty karkoittaa mm. korkeataajuuksisilla äänikarkottimilla, jotka eivät toistaiseksi kuitenkaan toimi käytännössä. Uudet rysät ovat kalliita, eivätkä nekään takaa täyttä suojaa hylkeiltä.

Hylkeet pyytävät kalaa myös pyydysten ulkopuolella. Kalterit rysän suulla saattavat aiheuttaa myös kaloille haluttomuutta uida rysään. Perinteiset kalaverkot ovat suojattomia hylkeiltä, ja verkkokalastus onkin jouduttu monin paikoin lopettamaan.

Kokeillut keinot

Hylkeenkestävät materiaalit rysissä → rysä kestää, saalis menetetään silti tai sitä ei kerry riittävästi suhteessa investointeihin.

Hyljesaaliin jalostusarvo kalastajille ja metsästäjille voisi olla yli 1 800 000 €, jos kaikki pyyntiluvat käytettäisiin. Samalla hyljekantojen hallitsematon kasvu saataisiin kuriin, ja kalastajilla olisi taas mahdollisuus saada tarvitsemiaan lisätuloja hylkeen metsästämisestä.

Liha – Hylkeenliha on ollut tärkeä energianlähde Suomessa ja muissa pohjoisissa kulttuureissa. Se on ravintoainekoostumukseltaan terveellisempää kuin monien nisäkkäiden liha: naudanlihaan verrattuna hylkeenlihassa on painokiloa kohti noin kaksi kertaa enemmän proteiineja, kalsiumia, fosforia, rautaa, C-vitamiinia, tiamiinia ja riboflaviineja. 180 kg hallista saadaan 6.5 kg ulkofilettä (80 €/kg) = 520,00€

Traani eli hylkeenrasva – Traaniöljyä käytettiin perinteisesti ruosteenestoaineena ja maaleissa: traanilla sivelty ja auringossa kuivattu rauta kesti kosteutta noin kymmenen vuotta ruostumatta. Traaniöljyyn tehdyn maalin ominaisuudet ovat niin hyvät, että sillä olisi kysyntää nykyäänkin. 180 kg hallista saadaan 20 litraa öljyä (20 €/ltr) = 400,00€

Nahka – Hylkeen nahkaa on käytetty rukkasiin, hihnoiksi, vaatteisiin, jalkineisiin ja muihin asusteisiin. Suomen rannikkopitäjissä tyypillisiä olivat hylkeennahkaiset kintaat, jalkineet, lakit ja turkit. Vettä hylkivänä, tiheäkarvaisena ja suhteellisen ohuena nahasta valmistettiin asusteita melko vähällä muokkaamisella. Hallin taljasta voidaan valmistaa kinnaspari ja lakki = 600,00€

Jotta hylkeiden arvo riistaeläimenä säilyy myös tulevaisuudessa, täytyy niiden metsästämisestä tehdä jälleen kannattavaa. Tämänhetkinen EU:n asettama kauppakielto tarkoittaa, ettei hylkeistä saatavaa lihaa tai muita tuotteita saa kaupallisesti hyödyntää.

Nykytilanteessa metsästyskiintiöitä ei saada täyteen, eivätkä saalismäärät riitä katkaisemaan kannan kasvua. Metsästäjiä ei ole, koska hyljettä ei voi hyödyntää muun riistan tavoin. Pelkkä tappaminen ei koskaan motivoi metsästäjää. Pyydetystä hylkeestä olisi hyvä saada kaikki mahdollinen hyötykäyttöön ja jatkojalostukseen, kuten muustakin riistasta.

Ratkaisukeino

Hyljetuotteiden kauppakiellon purkaminen

• Palauttaisi hylkeille niille kuuluvan arvon riistaeläimenä: riistan haaskaamisesta takaisin hyödyntämiseen.
• Edistäisi hallin pyyntikiintiöiden täyttämistä metsästäjän kulujen tullessa katetuiksi.
• Toisi kalastajalle mahdollisuuden saada lisäansiota hylkeistä.
• Toisi tuotteita ja lisäarvoa kalastusmatkailuyrittäjille.